Ihana pieni rauhoittumis-hetki ihan itselle! Sytytin kymmenittäin kynttilöitä, lämmitin glögiä, kuuntelin Joululauluja ja paketoin salaisuuksia! Pojat lähtivät jo iltapäivällä bussilla Espooseen Suomen peliä katsomaan pikku-J:n melkein koko joukkueen kanssa. Kaikki pojat laittoivat pelipaidat päälle ja ovat olleet varmaan hauska näky hurratessaan katsomossa!
Juuri tähän aikaan haluaisin aina saada ajan seisahtumaan! Viikko ennen Joulua on kaikkein parasta! Koti on kaunis ja niin Jouluinen, kukat kukkivat ja odotuksen kutkuttava tunne vatsan pohjassa. Lempikukkiani ovat valkoiset kerrotut Amaryllikset, hyasintit ja suuri rakkauteni Jouluruusu! Kovin on valkoinen minun kukka-makunikin, mutta minkäs sitä ihminen itselleen voi:) Tietysti rakastan kukkia ihan ympäri vuoden, mutta Jouluna niitä pitää olla ihan joka paikassa, jopa vessassa! Hyasinttien tuoksu on niin huumaava! Illalla ennen nukkumaan menoa käyn vielä nuuhkaisemassa yhtä:)
Kävin tänään varmistamassa, että saamme juuri sellaisen kinkun jonka haluan. Eli viljapossua on meidän joulupöydässä. Paistan taas tänäkin vuonna kinkun isällenikin, koska hän on tottunut ainoaan oikeaan eli ruiskuoressa paistettuun kinkkuun. Meidän possumme on myös aika pitkään ”yliaikaa” uunissa, niin että ”kuivuu” ja ihan murenee leikatessa. Slurps! Älkää ymmärtäkö väärin, ei meidän kinkku silti kuiva ole! Joulu on muuten ainoa aika vuodesta, kun minä syön sikaa! Ja voi! Jouluna saa toista ”perinne”herkkuamme papusuttua! Se on kuin liian paksua hernekeittoa, jossa on sokeria ja kermaa. Oikeasti ihan kunnolla makeaa ja niiiin hyvää! Ilman sitä ei tule Joulua!
Niinkuin ilman kuustakaan ei tule Joulua! Viikonloppuna menemme mummulan metsistä valitsemaan täydellisen Joulupuun! Harmi vaan, ettei kuusimetsälle lähdetä enää isolla sakilla, niinkuin ”ennen vanhaan”. Meitä saattoi olla 10 henkeäkin vesikelkkojen kanssa metsässä. Mutta ennen vanhaan vietimmekin Joulut mummulassa äidin siskon ja veljien perheiden kanssa. Sitä minä kaipaan kyllä, mutta tietysti aivan ihanaa on olla nyt omien siskojeni perheiden ja omien rakkaiden kanssa, en minä valita!! Kuusi meille tulee sisään jo sunnuntai-iltana, olen sen kanssa aina vähän ajoissa, koska kuusi valoineen ja koristeineen on mielestäni MAAILMAN ihanin pikkuvalo! Ei kattolamppuja tarvitse sytyttää sinä aikana ollenkaan, kun kuusi on loistossaan. Ja mieheni mielestä se tulee sisälle joka vuosi ihan liian aikaisin:)
Kuusimetsä sai minut vaipumaan hetkeksi muistojen aittaan;) En varmaan ikinä unohda, miltä mummulassa tuoksui, kun kirkosta saavuimme sinne. Nimittäin juuri sytytetty leivinuuni. Perunat alkoivat kiehua ja lihapullat lämmetä! Käymme vieläkin kirkossa aattona. Ilman sitäkään ei Jouluni tule! Yhtenäkään Jouluna en ole kirkkoa väliin jättänyt, joten 34 kerta on tänä vuonna! Toinen muisto lapsuusjouluista on se miltä kuusen kynttilät näyttivät pyhäeteisen pariovien lasien läpi. Lasissa on sellaisia pisaroita, jotka muokkasivat hassusti valoja, kun siristi vähän silmiä! Kummallisia asioita sitä mieleen jääkin! Tietysti paljon, paljon muutakin!
Kirpun kuulumisia kuulin eilen! Hän on päässyt varsapihattoon ja olen siitä suunnattoman iloinen!!! Kirpulle paras mahdollinen paikka! Ihana, aikainen Joululahja;)
Nappaan Joulutortun iltapalaksi, käyn nuuhkaisemassa hyasinttia ja painun pehkuihin!
Nähdään rakkaat -J-