Huh! Kylläpä oli työviikonloppu! Hullumainen määrä ihmisiä liikkeellä. Onneksi kaikki hyväntuulisia;) Jonkin asteisia myyntiennätyksiäkin rikottiin… Tämän viikonlopun aikana kuulin useasti, että ”minäkin haluaisin tuollaisen kranssin, mutta mies ei anna tehdä naulan reikää oveen/seinään.” Ihan oikeastiko?!!! Voiko kukaan olla niin pönttönihilistimiäs?!!! Hyvänen aika, haluaisin kuulla näitten miesten perustelut. Ja järkevät sellaiset. Miksi he tekevät niin… Minun mieheni yritti kerran, että ” kannattaako se nyt sellainen…”, se oli kerran se. Ja silloinkin minä menin ja laitoin sen kranssin itse. Meillä tehdään reikiä seinään silloin, kun siltä tuntuu, mutta ei silti harkitsematta. Ja sisustushan elää koko ajan, että väkisinkin jossain reikiä näkyy. Minussa siis elää ilmeisesti pieni feministi;)
Eilinen Fanny & Alexander oli valitettavasti pettymys. Puvustus ja lavastus tosin olivat huikeat ja aivan huippuluokkaa! Kuten tietysti myös seura! En osaa sanoa mikä esityksessä tökki, mutta ei se ollut ihan sitä mitä olin odottanut. Ehkä se oli juuri se… Jos liikaa odottaa tai on suuret odotukset, joutuu usein pettymään. Illan päätteeksi sain kuulla vielä surullisen uutisen ja melko hiljaisena kotiin ajelin. Kipakassa pakkas-säässä joululaulujen soidessa, aika terapeuttista sanoisin…
Ensi viikon starttaan parhaalla mahdollisella tavalla! Vapaa päivä ja Sohvin kanssa jouluostoksille, IHANAA!!! Porvooseen emme tänä vuonna ehtineet ja viime vuonnakin teimme ”syrjähypyn” ja kävimme Adalmiinan Helmessä. Meillä oli monta vuotta tapana käydä joulun alla Porvoossa ja etenkin vanhassa kaupungissa tietysti! Ihanin ja kaunein joulukaupunki ikinä ja sillä on aina ihan erityinen paikka sydämessäni, vaikka aikanaan sieltä olikin kova polte takaisin tänne kotoisaan lintukotoon. Saisimmekohan perinteen palautettua ensi jouluna?
Nyt taidan käpertyä tuon miehen kainaloon ja nautiskella herkkupöydän antimista.
Nähdään rakkaat -J-