Lunta tuli eilen vähän enemmänkin, mikä on tietysti minulle erittäin mieluisaa!! Miehen kanssa teimme lumityöt ja virittelimme uuden ulkotulihäkkyrän pihaan. Ei aivan perinteistä, vaan sellaisen ”kehikon” jossa voi polttaa klapeja. Sellaista olen kytännyt monestakin paikasta ja pyörtynyt hinnasta! Halvimman löysin Bloomingvilleltä 63 euroa, huhhuh! Sitten sattumalta Idiksen Claesilta löysin lähes etsimäni ja koska hinta oli vajaat 2kymppiä, pienten vajavaisuuksien kohdilta ummistin silmäni. Aika upea se on tuolla pirteässä pakkas-säässä palaessaan, kunhan puut vain palaisivat! Kaivelimme ne lumihangesta;)
Sitten se eilisen huipentuma eli Linnan juhlat. Pienoinen pettymys, sanon minä! Paljon musta-valkoista, yäk. Liian dramaattista! Enkä tiedä voiko kukaan enää yltää samaan kuin suunnistaja Minna Kauppi viime vuonna! Täydellisin ehkä ikinä! Siltä minä haluaisin näyttää, jos joskus juhliin pääsisin… Ja joo, onhan se Tanja Karpela näyttävä, mutta jättää minut aina kylmäksi:) Ja onko Marja Tiuran pakko aina käyttää samanlaisia pukuja, vain eri värisinä? Virpi Sarasvuolla tylsä puku, mutta ihanimmat hiukset. Omat suosikkini olivat Riitta-Liisa Roponen, joka jäi IHAN liian vähälle huomiolle, Janina Andersson ja sit se Salkkari tyyppi ihanalla vintage-henkisellä puvullaan. Hiuksia myöden upea, vaikken näyttelijästä kovasti pidäkään. Mutta on se ihanaa päästää (kerran vuodessa edes) turhamaisuutensa valloilleen ja arvostella kotisohvalta Suomen kerman pukeutumista. Ehkä en Linnaan koskaan itse pääse, mutta juhlimme kuitenkin kotona! Kynttilöiden loisteessa söimme leivitettyja tonnikalapihvejä! Kallista ja ah, niin ulkomaista. Olisi kyllä pitänyt syödä kuhaa tai ahventa:) Jälkkäri noudettiin herkkupöydästä.
Herkkupöytä lanseerattiin marraskuun puolessa välissä. Isolla tarjottimella on herkkuja, jos jonkinlaisia! Erilaisia makeisia ja suklaita! Pojille lupasin, että herkkupöytä ei tyhjene ennen Joulua kertaakaan ja sen olen kyllä pitänyt. Ahkerasti sitä olen joutunut täyttämään, aikamoisia herkkupeppuja kun olemme. Mutta se on ihanaa! Marraskuussa herkkupöytä enteili tulevaa joulua ja joulunahan saa syödä kaikkea yölläkin! Kinkkua sinne ei kuitenkaan laiteta;) Vuoden vaihteessa herkkupöytä jää ”kesätauolle” ja odottamaan seuraavaa marraskuuta!
Herkkupöydästä päästäänkin itse herkkujen alla olevaan pöytään! Sain syksyllä mummulastani hakea isomummuni vanhan keittiön pöydän! Mummini lupasi sen minulle ”palkaksi” 5.n viime vuoden avusta ja pikku palveluksista, joita olen päivittäin ennen työpaikan vaihdosta mummilassani tehnyt. Harmi, etten enää voi syksyllä pahan infarktin saanutta mummia joka päivä auttaa! Mutta, pöytä on mielestäni AIVAN UPEA!! Maali on ihanasti ajan saatossa varissut ja kulunut, mikä on minulle arvokasta. Siis se, että tavaroilla on historia! Pöytä on ollut keskellä keittiötä ja nähnyt kaikenlaista. Siinä on kaksi laatikkoa, toisesta löytyi kuin ”kaupan päälle” vanha vispilä. Pöydän kansi on käännettävä. Kansi käännettiin leipomista varten. Siinä todella mahtuu leipomaan, eikä tarvitse siirrellä muita tavaroita. Pöytäliina vain pois. Ihanan käytännöllistä. Miksihän tällaisistä systeemeistä luovuttiin. Nykyään ei tietenkään leivota yhtä paljon, mutta varsinkin meillä sellainen keittiön pöytä olisi loistava, koska muuten on pieni tila ja pöytätasoa aivan liian vähän! Väri tässä J.W:n pöydässä ei ole paras mahdollinen, mutta en raaski ”pilata” ihanan patinoitunutta pintaa maalaamalla sitä valkoiseksi. En voi silti kieltää, etteikö olisi mielessä käynyt… Kaikkihan meillä on valkoista ja jos ei saapuessaan olekaan, niin muuttuu kyllä hyvin pian! Minulla on paljon muitakin ihania, oikeasti vanhoja aarteita! Minulle ne ovat rakkaita, korvaamattomia, vaikka mieheni niitä rojuksi kutsuukin. Olohuoneen senkkikin sai hänet raivon partaalle, kun sitä sisään raahasimme. Paino on varmaan 200kg. Ennen ei lastulevyä käytetty! Myöhemmin, vähän ”tuunailtuani” senkkiä, kyllä sitten kehujakin tuli. Tämä minun vanhojen aarteiden hamstraaminen ei ole oikein mieheni mieleen:) Hän kun on se joka joutuu minun kanssani niitä hakemaan ja kantelemaan! Ja huonekalujen järjestystä en vaihtele (toisin kuin siskoni). Se ei oikein näin pienessä talossa onnistukaan. Unelmieni talossa ehkä sitten… Mutta se onkin jo ihan toinen juttu se talo! Se ansaitsee ihan oman lukunsa kuvan kera!
Joulupukille kirjoitimme (molemmat;)) poikani kanssa hyvissä ajoin marraskuun lopussa ja itse toivon tänä vuonna uutta puhelinta ja ihania, lapsuuden talvista muistuttavia huopatossuja! Olen huopikkaita kirppareilta vuosia jo etsinyt, mutta löytänyt vain lasten kokoja. Ehkä pukki nyt tuo…
Tallilla Ärrällä kaikki hyvin. Tissien turpoilu alkaa vähentyä, eikä kuumetta. Valtakunnassa kaikki siis hyvin!
Nähdään rakkaat -J-