Mikä onkaan juhlallisempi päivä aloittaa blogi, kuin Suomen Itsenäisyyspäivä! Lunta on tullut yön aikana ja on ihanaa istua sohvalla kuuman kaakaon lämmittämänä!
Juuri tämä aika on vuoden parasta aikaa minulle!! Juhlallisuus, lumi, kynttilät, tunnelmat ja tuoksut! Itse jouluaattokin jää kyllä kakkoseksi tälle ajalle ENNEN joulua. Minulla ei ole minkäänlaista stressiä eikä suorituspaineita. Rakastan kaikkea jouluun liittyvää ja kaikki valmistelut ovat minulle nautinto! Se nyt ei sinänsä ole lähipiirilleni yllätys;)
Itsenäisyyspäivästä johtuva pidennetty viikonloppu on tuonut mukanaan iloa ja surua. Lauantai aamuna lähdin jännityksen vallassa tallille. Kirppu, kohta puoli vuotias varsa muutti uuteen kotiin Punkalaitumelle. Kaikenlaista kommellusta on syksyn aikana tapahtunut ja mieli oli kovin haikea, MUTTA en itkenyt ja olen aika ylpeä siitä;) Tiesinhän Kirpun lähtevän aikanaan, mutta eihän siihen kekkuliin voi olla kiintymättä, kuin omaansa! Ja huoli K:n äidin jaksamisesta siirsi ajatukset Ärrään. Varsinainen vieroitus menikin aika kivuttomasti, vain hetken R huuteli, oli kai raukka jo aika kyllästynyt Kirpun kekkulointiin ja päälle hyppimiseen karsinassa! Nyt odotamme vain kuinka vielä lauantaina imettäneen äidin tissit suhtautuvat tähän! Eilen jo melko jättimäinen varustus oli ja tallin omistaja yritti iltasella hiukan lypsää, mutta Ärrä ei ollut ollut kovin yhteistyöhaluinen, rouva kun reagoi kipuun aikalailla herkästi!!! Eläinlääkärille puhelun jälkeen Ärrän kuume mitattiin ja sai kipulääkettä, jota onneksi oli tallilla, kiitos maailman parhaan tallin omistajan!!
Sunnuntai aamuna, me 4 viime vuonna matkakisojen eteen uurastanutta teräsleidiä, saimme tunnustuksen: olemme vuoden kisajärjestäjä 2010!! Hieno palkinto ja huomion osoitus rankasta vuodesta! Iltapäivällä ajatukset synkkenivät kirkon kellojen kutsuessa saattamaan koko kylän tietämä nuori mies viimeiselle matkalleen. Traaginen oli hänen lähtönsä ja siksi kosketti koko kylää. Rauha hänen sielulleen.
Tänään kyllä pukeudutaan vähän paremmin ja teen hiukan juhlavampaa ruokaa. Sytytetään kynttilät ja illalla keskitytään pukujen arviointiin. Tänä vuonna perinteiset kranssin tekijäiset on peruttu. Harmi sinänsä, koska meidän perheen tyttöjen oli tapana kokoontua, tehdä puolukanvarpu- ja havukransseja, napostella, juoda litra tolkulla glögiä ja katsella Linnan juhlia. Tänä vuonna teen sen poikien kanssa (pojilla tarkoitan siis miestäni ja poikaani!), ei huonoa seuraa hekään:)!
Iltaa ennen käyn kuitenkin tallilla kameran kanssa ja alan etsiä myös sopivaa kuvamatskua uutuuttaan kiiltävään blogiini:)
Nähdään rakkaat -J-